Asiaa kalsareista

Mamikset, mammarit, tykit, puikot, pierarit, veijot. Rakkaalla kalsarilla on monta nimeä ja kaikenlaiset erilaiset materiaaliratkaisut varmaankin mietityttävät monia. Merinovillasta kohkataan, ja osa vannoo sen nimeen sillä tarkkuudella, ettei muita vaihtoehtoja muka olisi. Kyllä vaan on: teknisten keinokuitukalsareiden ja 100% merinovillakalsareiden väliin mahtuu harmaan sävyjä ihan mahdottomasti. Tässä postauksessa esitellään pääpiirteittäin kuinka mikäkin materiaali toimii, ja millaista kalsaria kannattaa valita mihinkin käyttötarkoitukseen.

100% Merinovilla

Merinovillan tyypillisiä ominaisuuksia on erinomainen käyttömukavuus. Se tuntuu viileältä silloin kun on kuuma ja lämpimältä viileämmässä lämpötilassa. Merinovilla siirtää kosteutta iholta todella tehokkaasti, se kuivuu nopeasti, ja ihme kyllä lämmittää vaikka olisikin kostea. Merinovillatuotteisiin hajut eivät herkästi tartu, joten kyllä oman kokemuksen mukaan merinovillakalsari (paita tai housu) ehtii kyllä kulua puhki, ennen kuin alkaa pahalle käryämään.

Merinovillavaatteissa ilmoitetaan paksuus yleensä painona / m2. Esimerkiksi 100g/m2 on todella ohut ja hentoinen, kun taas 300g/m2 alkaa olemaan jo aika paksu aluskerrasto. Myös kuidun paksuus saatetaan ilmoittaa vaatteen yhteydessä microneissa.

Merinovilla on erittäin hienoa (ohutta) kuitua, joka onkin sen salaisuus, ettei se kutita kuten normivilla. Merinovillakuidusta puhuttaessa paksuudet vaihtelevat 16,5 (super fine) -24 mikroniin (millimetrin tuhannesosa).

Lampaan villa on noin kaksi kertaa merinovillaa paksumpaa ja jo kaikki, mikä on yli 25 mikronia porukka saattaa kokea kutittavaksi. Jotta hahmottaa paremmin, millaisista paksuuksista puhutaan, niin esimerkiksi ihmisen hius noin 30 mikronia.

Parastahan näissä on helppohoitoisuus. Tuuletus käytön jälkeen on parasta hoitoa, mutta pakon tullen voi vaatteen myös pestä. Matala lämpötila on avainjuttu jos koko vaate menee pesukoneeseen, mutta joskus myös pelkkä tahranpoisto riittää. Varmista vielä oman vaatteesi hoito-ohjeet tuotteen lapusta. Liika voimakkailla saippuoilla/ pesuaineilla läträäminen heikentää luonnonmateriaalin luontaisia piirteitä, joten kiinnitä huomiota pesuaineiden annosteluun ja käytä mielellään villavaatteille tarkoitettuja aineita.

100% merinovillassa on se kiusallinen piirre, että koska on puhdas luonnontuote, niin se tuppaa jossain kohti nyppääntymään ja kulutuskestävyyshän näissä ei ole samalla tasolla kuin esim. keinokuiduissa, joita ei sa rikki tyyliin millään. Siksi monet valmistajat ovat päätyneet vahvistamaan vaatteissaan käyttämää merinovillakuitua keinokuidulla, joka on ihan varteenotettava vaihtoehto. Muista myös, että vaikka merinovaatteeseesi tulisikin reikää tai muuta vekkiä, niin sen voi aivan hyvin parsia kuin minkä tahansa villaisen vaatteen.

Ohjeet ohuen kankaan parismiseen Korjausompelu -blogissa!

Merinovillasekoitteet

Sekoitteesta puhutaan silloin, kun merinovillan sekaan on tuupattu esimerkiksi akryyliä, polyamidia tai vaikkapa polyesteriä. Se, mitä materiaalia vaatteessa on käytetty ilmoitetaan tuotteessa, ja meilläkin tietty verkkokaupan puolella esittelytekstissä.

Lyhyesti ja ytimekkäästi hommahan menee niin, että mitä enemmän prosentteja merinovillan puolella on, sitä lähempänä merinovillan ominaisuuksia ollaan. Mitä enempi keinokuitia prosentuaalisesti on sekoitettu mukaan, sen kestävämpi tietenkin, mutta samalla merinovillan vähentyessä vähenee myös sille tyypilliset käyttöominaisuudet.

Mikä siinä merinossa nyt sitten maksaa niin paljon?

Merinovillavaatteet ovat aikas tyyriitä, myönnetään. Riippuu, mihin vertaa toki. Keinokuitukalsarit ovat edullisia ja mitä enemmän merinovillaa (hienoa luonnonmukaista raaka-ainetta) ja mitä paskumpaa se on, sen kalliimmaksi tuote muodostuu.

Tuotantoprosessiin on syytä kiinnittää huomiota. Merinovillan harvestointi ei ole helppoa puuhaa, ja lampaiden ja niiden villan hoito on työlästä, etenkin kun valitsee eettisen vaihtoehdon, eli mulesing-vapaan villan (lue lisää mulesingista oheisesta wikipedia-linkistä, jos käsite ei ole entuudestaan tuttu) . Kaikki Varuste.netin myymä merino on mulesing-vapaata.

Lue yksinomaan merinovillasta laajempi artikkeli Retkipaikka.fi -blogista

Miksi kukaan näillä puheilla enää haluaa ostaa keinokuitua?

Keinokuidulla on paikkansa. Nykyään myös tekniikka on kehittynyt niin pitkälle, että keinokuituihin saadaan matkittua hyvinkin paljon luonnonkuitujen ominaisuuksia, mutta eihän ne luonnonkuitua voi päihittää tietenkään näissä millään. Kulutuskestävyys on tietenkin tärkeä argumentti ja toisaalta myös hinta - usein tekniset materiaalit tuppaavat olla edukkaampia. Jotkut tykkää keinokuitumateriaaleista urheillessa olkoonkin, että merinovillavaatevalmistajat ovat kirineet sporttihommissa myös villan kanssa aika hyviin ominaisuuksiin (mm. Devold)

Sinua saattaa kiinnostaa myös